Vesisähkö – mistä on kyse?

Vesivoima on Suomen tärkein uusiutuva energianlähde. Veden energiaa hyödyntämällä vesivoimalat tuottavat sähköä, jota kutsutaan vesisähköksi. 1950-luvulla vesisähkön osuus Suomen sähköntuotannosta oli lähes 90 %, mutta sähköntuotannon lisääntyessä vesivoiman osuus on vähentynyt. Vesisähkön osuus Suomen sähköntuotannosta on keskimäärin 10–20 % riippuen vesitilanteesta. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa Suomen vesivoimasta on otettu vesivoiman käyttöön. Suurin osa Suomen vesivoimasta tulee Kemi-, Ii- ja Oulujoesta.

Suomessa vesistöille on tyypillistä suurten virtaamien vaihtelut. Energiaa varastoimalla ja vesistöjä säännöstelemällä sähköntuotantoa voidaan siirtää paremmin kulutusta vastaamaan. Keväiset tulvavedet voidaan varastoida tekojärviin kuivia kausia varten. Samalla toteutuu säännösteltyjen vesistöjen tulvasuojelu. Vesivoiman hyötysuhde on hyvä ja voimaloiden huolto- ja hoitokustannukset alhaiset. Vesisähkön tuotantoa voidaan säätää nopeasti. Tästä syystä sähkönkäytön nopeat muutokset hoidetaan pääosin vesivoimalla. Vesivoimalaitoksia käynnistetään, säädetään ja pysäytetään muita voimalaitoksia nopeammin.

Vesivoimatuotanto on riippuvainen sääolosuhteista. Kuivina vuosina varastoitavasta vedestä saattaa olla pulaa ja näinä vuosina sähköntuotanto koko Pohjoismaan osalta saattaa jäädä 170 TWh:iin, kun se tavallisesti on vuosittain noin 200 TWh.

Vesisähkön ympäristövaikutukset

Vesisähkö on ympäristölleen uusiutuva energiamuoto. Vesivoimalasta ei synny päästöjä lainkaan veteen, maaperään tai ilmaan. Vesivoiman ympäristövaikutukset johtuvat suurimmaksi osaksi padoista ja säännöstelyaltaista. Padot vaikeuttavat kalojen liikkumista ja se taas vaikuttaa kalakantoihin. Vesivoimalla sähköä tuottavien voimayhtiöiden velvollisuus on huolehtia rakennetuista vesistöistä. Tästä syystä voimayhtiöt huolehtivat vesistöjen kalakannoista istuttamalla eri kalalajeja merialueille, järviin ja jokiin sekä rakentamalla kalaportaita. Vesivoimayhtiöt osallistuvat monin tavoin myös vesialueiden virkistyskäytön edistämiseen yhdessä asukkaiden ja ympäristöviranomaisten kanssa.

Suomen vesivoimalat

Suomessa on yli 200 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on lähes 3000 MW. Vesivoimalat jaotellaan kolmeen voimalatyyppiin nimellistehon perusteella:

  • Suurvesivoimalan yli 10 MW
  • Pienvesivoimala 1-10 MW
  • Minivesivoimalan alle 1 MW

Suomen ensimmäinen vesivoimalla toimiva sähkölaitos otettiin käyttöön 22.9.1891 Tampereella. Laaja vesivoimaloiden rakennustyö alkoi sodan jälkeen, kun energiantarve kasvoi jälleenrakentamista ja teollisuutta varten. Tampereen jälkeen seuraavaksi otettiin käyttöön vuonna Imatran voimala vuonna 1928, joka on edelleen Suomen tehokkain.

Jatkossa vesisähkön lisäkapasiteettia saadaan aikaiseksi nostamalla vanhojen voimaloiden tehoa ja tekojärvistä, joista suurimmat sijaitsevat Lapissa. Suomen vapaana olevat kosket on suojeltu.

Vesivoiman historia

Vesivoima on maailman vanhin tunnettu energiantuotantomuoto heti tulen jälkeen. Vesivoimaa on hyödynnetty jo tuhansia vuosia maanviljelyksessä, myllyissä ja tekstiilien valmistuksessa. Yhtenä historiallisena selityksenä Euroopan nopealle teollistumiselle pidetäänkin sitä, että lukuisat joet mahdollistavat tehokkaan vesivoiman. Vesipyörät ja vesirattaat ovat vaihtuneet vuosien saatossa vesiturbiiniin, jolla veden liike-energia otetaan talteen ja muutetaan sähköenergiaksi generaattorilla.

Fortumin Vesisähköllä on alkuperätakuu

Fortumin 100 % Vesisähkö on tuotettu Pohjoismaisissa voimalaitoksissa, kuten Imatran ja Tainionkosken vesivoimalaitoksissa. Hiilidioksidipäästöttömän 100 % Vesisähkön alkuperä on varmennettu eurooppalaisen alkuperätakuujärjestelmän mukaisesti.

Lähde:

Energiateollisuus ry
Motiva
Energiaa Länsi-Suomessa

Fortum Kesto Tuulisähkö

>100 % Vesisähköä

Fortumin asiakkaana sähkösi on 100 % Vesisähköä, jonka tuotanto ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä ja on ympäristöystävällistä

Vesisähkö